Maa-ainesten ottaminen muuhun kuin omaan kotitarvekäyttöön vaatii aina maa-aineslain mukaisen luvan. Lupaa maa-ainesten ottamiseen haetaan kunnalta. Lupahakemus maa-ainesten ottamiseen tehdään aina kirjallisesti.
Lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa MAL 3 §:ssä säädettyjen ympäristörajoitusten kanssa. Luvan myöntämisen edellytyksiä harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräykset. Kunta valvoo ottamista alueellaan.
Luvan hakija on velvollinen suorittamaan ottamissuunnitelman tarkastamisesta sekä ottamistoiminnan aikaisesta valvonnasta kunnalle taksan mukaisen maksun (MAL 23 §:n sekä MRL 145 §). Tämän lisäksi ottamistoiminnan valvonnasta peritään ottamismäärään sidottu maksu.
Maa-aineslaki (23b §) edellyttää, että maa-ainesten ottamisesta ja sen vaikutusten seurannan järjestämisestä ylläpidetään tietojärjestelmää, joka sisältää tarpeelliset tiedot maa-aineslain mukaisista luvista ja ilmoituksista sekä ottamisalueiden tilan seurannasta. Tätä varten on kehitetty Notto-tietojärjestelmä. Maa-ainesten ottamisesta tulee raportoida vuosittain tammikuun loppuun mennessä sähköisen ilmoituslomakkeen (https://anon.ahtp.fi/FI/Sivut/default.aspx MAL §23) kautta. Lomakkeella jätetty ilmoitus kirjautuu NOTTO-järjestelmään, missä se on lupaviranomaisten tarkasteltavissa.
Maa-ainesten ottaminen voi vaatia myös ympäristölupaa, mikäli otettavat maa-ainekset ovat esimerkiksi kalliokiveä, tai toiminta aiheuttaa muutoin ympäristön pilaantumisen vaaraa.
Maa-ainesluvan hakeminen
Maa-aineslupahakemus (liitelomake) toimitetaan Sauvon kunnanvirastoon os. Tekninen ja ympäristölautakunta, Vahtistentie 5 21570 Sauvo. Asian käsittelee tekninen ja ympäristölautakunta. Käsittelyaika on noin 3-6kk.
Lupaa ainesten ottamiseen on haettava aina kirjallisesti kunnalta. Hakemus liitteineen on tehtävä kahtena kappaleena. Lupaviranomaisen pyynnöstä on hakijan tarvittaessa toimitettava lisäkappaleita hakemuksesta ja sen liitteistä, jos se on tarpeen asian kuuluttamisen ja lausuntojen pyytämisen vuoksi.
Jos ottamissuunnitelma on maa-aineslain (555/1981) 5 §:n mukaan tarpeen, se on liitettävä hakemukseen neljänä kappaleena.
Hakemuksessa tai ottamissuunnitelmassa on esitettävä:
- hakija, tämän yhteystiedot sekä ottamisalueen sijaintipaikka ja kiinteistötiedot;
- selvitys hakijan hallintaoikeudesta ottamispaikkaan tai maanomistajan antama kirjallinen suostumus luvan hakemiseen;
- ajan tasalla oleva yleiskartta ja mittakaavaltaan vähintään 1:20 000 kartta, josta ilmenevät ottamisalueen sijainti ja rajat sekä ottamisalueen sisältävään kiinteistöön rajoittuvat kiinteistöt;
- ottamisalueen ja sen ympäristön kaavoitustilanne;
- pohjaveden pinnan ylin korkeustaso;
- selvitys otettavan maa-aineksen laadusta ja kokonaismäärästä, käyttötarkoituksesta, vuotuisesta ottamismäärästä, ottamisalueen rajauksesta ja pinta-alasta, kaivausten ja leikkausten syvyydestä ja muodosta sekä ottamisajasta.
- erillinen ottamissuunnitelma tapauskohtaisesti
Mikäli lupaan sisältyy kalliokiviaineksen ottoa, lupaa haettaessa on tarvittaessa esitettävä alustava suunnitelma kivenmurskaamon sijoittamisesta ja toiminnasta alueella, sekä kaivannaisjätesuunnitelma. Kalliokiviaineksen otto edellyttää ympäristölupaa, mikäli otto ei liity rakentamista valmisteleviin töihin. Laajamittaisten tai herkillä alueilla tapahtuvien hankkeiden osalta voidaan vaatia selvitys ympäristövaikutusten arvioinnista.
Ottamissuunnitelman sisältö
Ottamissuunnitelmaan kuuluvat selostus ja sitä täydentävät kartat ja piirrokset.
Ottamissuunnitelmassa on osoitettava maa-aineslain 11 §:n 2 momentissa ja tarvittaessa myös sanotun pykälän 3 momentissa tarkoitetut seikat ja 5 §:n 2 momentissa tarkoitetut selvitykset alueen luonnonolosuhteista ja hankkeen ympäristövaikutuksista.
Ottamissuunnitelmaan kuuluva selostus sisältää 1 §:n 3 momentissa lueteltujen asioiden lisäksi tarvittavassa laajuudessa seuraavat asiat:
1) ottamiseen ja siihen liittyviin toimintoihin tarvittavan alueen kuvaus, ottamiseen liittyvän liikenteen järjestäminen, ottamistoiminnassa käytettävät koneet, laitteet ja niiden sijoitus sekä polttoaineiden varastointi ja tankkauspaikat, aineksen vesiseulontalaitokset sekä alustava selvitys sivukiven määrästä ja loppusijoituspaikasta;
2) selvitys ottamisalueen ja sen ympäristön pohjavesiolosuhteista ja pohjaveden havaintopaikoista sekä tiedot alueen läheisyydessä sijaitsevista talousvesikaivoista, pohjavedenottamoista ja niiden mahdollisista suojavyöhykkeistä ja suoja-aluemääräyksistä;
3) meren tai vesistön rantavyöhykkeelle sijoittuvan ottamisalueen osalta perustelut sijoittaa toiminta rantavyöhykkeelle sekä selvitys ottotoiminnan vaikutuksista rantaluontoon ja -maisemaan;
4) selvitys ympäristöhaittojen vähentämiseksi suunnitelluista toimenpiteistä, arvio toimintaan liittyvistä riskeistä, onnettomuuksien estämiseksi suunnitelluista toimista sekä suunnitelma toiminnan ympäristövaikutusten tarkkailusta;
5) ottamisalueen jälkihoito ja arvio jälkihoitokustannuksista ja, mikäli mahdollista, alueen myöhempi käyttö.
Ottamissuunnitelmaan tulee liittää suunnitelmakartat ja leikkauspiirrokset, joista ilmenevät ottamisalueen nykytilanne ja tuleva lopputilanne sekä ottamistoiminnan eteneminen ja mahdollinen vaiheistus.
Suunnitelmasta on käytävä ilmi, mihin selvitykseen tai aineistoon taikka arviointimenetelmään annetut tiedot perustuvat.
Kotitarveotto
Maa-ainesten ottaminen omaan tavanomaiseen kotitarvekäyttöön, joka liittyy asumiseen tai maa- ja metsätalouteen, ei edellytä maa-aineslain mukaista lupaa (MAL 4 § 2 mom). Maa-ainesten käytön tulee liittyä rakentamiseen tai kulkuyhteyksien kunnossapitoon.
Kotitarveottamisesta ottajan tulee ilmoittaa valvontaviranomaiselle ottamispaikan sijainti ja arvioitu ottamisen laajuus silloin, kun ottamisalueesta on otettu tai on tarkoitus ottaa enemmän kuin 500 kiintokuutiometriä maa-aineksia. Ilmoitus tehdään uudestaan kun edellisen ilmoituksen määrä ylittyy 500 kiintokuutiometrillä.
Kotitarveotossakin ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi. Lisäksi maaainesesiintymää tulee hyödyntää säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta saa aiheutua asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa (MAL 3 § 4 mom). Maa-ainesten kotitarveottoa koskee myös Natura 2000-verkoston luonnonarvojen heikentämiskielto.
Kotitarveotossa on otettava huomioon maa-aineslain lisäksi myös muu lainsäädäntö kuten luonnonsuojelu-, muinaismuisto-, metsä-, vesi- ja ympäristönsuojelulaki. Pohjavesialueilla tapahtuvasta kotitarveotosta voi aiheutua pohjaveden pilaantumisriski (YSL 17 §), jolloin YSL:n mukaisen valvontaviranomainen puuttuu ottamiseen YSL:n 18 luvun mukaisilla keinoilla. Mikäli kotitarveotosta aiheutuu merkittäviä muutoksia pohjaveden määrässä, ottamiseen tulee edellyttää vesilain mukainen lupa.
Kotitarveottoilmoituksesta tehdään ilmoituspäätös, jossa voidaan antaa erillisiä määräyksiä. Kotitarveottoa valvotaan vastaavasti kuin luvanvaraistakin maa-ainesten ottamista.
Maa-ainestaksa
Sauvon kunnan maa-ainestaksa päivitettiin kunnanvaltuustossa 1.6.2020.
